Ollaan muutettu kaksioon Lentävänniemeen Tampereelle. Koirat nauttii suunnattomasti! Ja aivan ihanaan kotiin päästiinkin.

Frejsan kanssa ollaan alotettu "koti-tokoilu". Tyttö on aivan mieletön seuraamaan ;)Neronkin kanssa ollaan reenailtu, mutta ihan huvin vuoksi kun pojulla ei tahdo kärsivälisyys riittää (eikä kyllä mullakaan) :D

Uutena mielenkiinnon kohteena on tullut kotihoitajaksi ryhtyminen, eli jos ottaisi Viipurista hauvelin uutta kotia etsimään Suomen puolelle. Ainoa mikä mua pelottaa on, että raaskiiko kultapallerosta enää luopua... No, täytynee pohdiskella vielä.

Nyt ollaan taas Nokialla kyläilemässä.

Tässä niitä uusia kuvia, otettu tänään:

Kuvista näkyy kuinka laihassa kunnossa Frejsa on... Juoksut oli justiin ja sen huomas syömisessä ym. Nyt on taas alkanut paino nousemaan, tosin hoikkahan tuo naikkonen on aina ollut.

Meillä hihnalenkit menee paremmin kuin koskaan! Oli vähän remmirähjäämistä ja vetämistä, mutta ne on ollutta ja mennyttä. Frejsa ei vedä eikä kumpikaan rähjää hihnassa. Nerolla tosin saattaa vielä pientä murinaa kuulua, mutta pahin on takana :)

Vapaana oon pitänyt päivittäin, eikä kumpikaan karkaile omille teilleen. Nero pysyttelee visusti perässä ja Frejsa menee n.50metrin säteellä.

Eipä tässä sen kummempia, nauttikaa kuvasaasteesta kun sitä nyt kerralla olikin muutama ;)

Meillä täällä Pispalassa alkaa käydä ahtaaksi, joten olen etsinyt uutta asuntoa. Tiistaina käyn katsomassa kahta rivaria Ylöjärvellä, joissa kummassakin iso oma piha. Pispalastakin löysin 31neliöisen kämpän josta soitan huomenna. Mutta ensisijassa haluaisin sen oman pihan itseni ja koirien kannalta.

Tämän hetkisessä asunnossa ei ole muuta vikaa kuin koko... 25neliötä, kaksi koiraa ja minä tekee nyt tiukkaa, vaikkakin koirat ovat olleet aika rauhallisen oloisia.

Tietysti rahaakin menee sitten uuteen asuntoon enemmän, mutta sellastahan se elämä on. Rahaa saa syytä joka paikkaan.

Lisäilen muutamat kuvat palleroista, Nero on ajeltu kesäturkkiin :)

Frejsalla kysyvä katse :)

Nero vielä karvoineen kaikkineen.

Nero ennen koneella ajelemista, kynittynä :)

Komee macho-herra nakuna

Otin (taas) tatuoinnin, vielä kesken, puuttuu varjostukset ja sarvea korjaillaan. Polttomerkkinä härän astrologinen merkki.

Tällästä taas täällä :D

Toivottavasti päästäis pian muuttamaan isompaan kämppään, kesäksi olis kiva viel päästä asettuun ja laittaa pihaa kuntoon jne.

Kerron lisää ens viikon aikana miten asuntoasiat edistyy!

Meinaa häikäistä :)

Nero söpöyteni

Frejsa koko kauneudessaan

Mulla on maailman kaunein koira <3

Meillä nukutaan myös näin, parhaat ystävät kainalokkain :)

Semmosia kuvatuksia. Arki ollut aikalailla samaa, uuteen ruokaan siirtyminen aiheutti pikkuista vatsan löystymistä, mutta pahin on jo ohi. Kyllä nappuloiden syönti vaan on opiskelijan budjetille paras ja vielä kun löytyi suht edullinen mutta toimiva nappula niin oon tyytyväinen.

Frejsa rakas se on vaan aivan loistava koira, en voi uskoa minkälainen ilopilleri siitä kuoriutukaan! Nero ja Frejsa on niin hyviä kavereita, eikä vieläkään 4 kuukauden (!) yhteiselon jälkeen ole ollut minkäänlaisia ongelmia niiden välillä (koputtaa puuta). Elämä on jatkunut ilman poikaystäviä ja koirat on onneks kestänyt muutokset hyvin. Huomaa, miten kiintynyt Nero on muhun, se on sellanen ihanuus joka aamu kun herää, ettei ole toista samanlaista! Alussa kun poika vapaana meinasi karata, on muuttunut täysin päälaelleen, nyt mun ei tarvi kun hieman voimakkaammin komentaa niin poika juoksee viereen ja pysyy siinä vaikka loppulenkin! Frejsaa taas on loistava pitää vapaana, vaikka se meneekin omia reittejään, voin aina luottaa siihen kun kutsun, niin varmasti tyttö tulee luokse, ja hienosti istuukin jalan viereen ja odottaa kunnes saan hihnat kiinni. Aivan uskomattoman mahtava parivaljakko mulla :)

Eipä mulla muuta ollutkaan nyt kun hätäisesti tässä kirjoittelin. Tänään on paljon asioita hoidettavana ja koirat lenkitettävänä, joten ei muuta kun hommiin!

Älkää välittäkö kaksoisleuastani :D Frejsa on aina mamin kainalossa.

Nero innostui poseeraamaan :)

Tässä kuvia koirista ja tatuoinneista:

Alempi tatuointi vasta paranemisvaiheessa, ja kuva epäselvä...

Mutta tälläistä tällä kertaa :)

Meillä on niin loistavia uutisia että oli pakko heti tulla kertomaan tännekin.

Oltiin viikonloppu Nokialla koirat + Pekka ja mä. Noo, siinä illan aikana kun makoiltiin sohvalla, tuli Frejsa neiti  hakemaan rapsutuksia, mutta ei yllättäen multa, vaan Pekalta!! Siihen tytsy jäi istumaan Pekan huomaan ja mulla kyyneleet valu (yllättävää) :D Frejsa rakas oli koko seuraavan yönkin Pekan vieressä ja kun aamulla heräsin oli Pekka jo silittämässä tyttöä eikä Frejsa ollut moksiskaan. Puoli vuotta siihen meni, ja nyt tyttö hyväksyy Pekan. Oon niin ylpeä taas mun Viipurin Prinsessasta, ei oo kyllä sama hauva joka haettiin sillon Kirkkonummelta.

Ollaan opeteltu uusia temppujakin ja Nero taas on yllättänyt mut siinä, että poika on aikas fiksu. Oppinut todella monta temppua. Ollaan tehty sillain, että päästän koirat vapaaksi yhellä pellolla ja siinä sitten leikitään ja opetellaan uusia juttuja ja tehdään vanhoja temppuja. Nero osoittautui todella hyvin keskittyväksi ja jaksaa yrittää pitkään kunnes onnistuu, toisin kuin Frejsa, joka ei tahdo jaksaa opetella uusia juttuja jos ne ei heti onnistu. Frejsa on kyllä mahtava kun sen päästää vapaaksi, niin täynnä intoa, juoksee ja kierii lumessa minkä kerkeää. Nero taas tyytyy jäämään mamin jalkoihin jos siltä sais vaikka namia :) Kyllä Nerokin juoksee Frejsan kanssa peräkanaa, mutta ei jaksa viilettää niin kovaa koko ajan :)

Yllätin itsenikin perjantaina ja otin korvakorut ja tatuoinnin! :) Kaksi reikää samaan korvaan ja sydän tikattuna ikuisesti nilkkaan. Keskiviikkona meen ottaan ison ja ihanan kuvan lapaluiden väliin. Kuvasta voin sanoa senverran, että siitä löytyy samasta nämä kaikki: merenneito,merihevonen,yksisarvinen ja enkeli :) Kuva on osittain mun oma piirros, pohjan löysin netistä. Sydän jonka otin nilkkaan oli tavallaan "testi", kun halusin katsoa tuleeko mulle allergista reaktiota. No, sen piti siis olla pelkkä piste, mutta sain tatuoijan suostumaan tekeen mulle sydämen, jonka luulin olevan ihan pikkunen, mutta josta tulikin kahen euron kolikon kokoinen :D Tosi nätti sydän tuli kuitenkin.

Mulla on ollut korvakorut kaks kertaa aikasemmin, mutta ne on aina tulehtunut niin pahasti etten oo voinu muutakun ottaa ne pois. Tällä kertaa korva voi tosi hyvin, eikä mitään kipuja ole. Otin ne jo poiskin kerran, takasin laittaminen sattu kyllä hjelvetisti :D Oon hehkuttanu näitä kaikille kun tää on mulle iso juttu :) Keskiviikkona tuleekin otettua sitten vähän isompi juttu. Laitan sitten kuvat kaikista tänne kun saan kameran kätöseen.

Seuraavaa kirjoitusta kannattaa siis odottaa :D

Muuten meillä on mennyt mainiosti, Nero on alkanut päästä tassutulehduksestaan eroon kun oon pitänyt sillä sukkia. Ei pääse nuolemaan ja tuloksia on tullut.

Frejsa on taas reipastunut lisää, on antanut Pekan silitellä ja nukkuu välillä Pekan kanssa lusikassa :) Ja mun pikkusiskoon tytsy on ihastunut, ei pelkää Ainoa niin paljon enää.

Mutta eipä tässä sen kummempia, kuvia en saa tällä kertaa laitettua kun en löydä johtoa. ehkä seuraavalla kerralla.

Terkkuja Frejsalta ja Nerolta kaikille (ja multa tietty kans)!

Neron tassukat eivät parantuneet, eli jotain vahvempaa troppia kiitos tai kunnon diagnoosi ennenkuin tassut on purtu kelvottomiksi... Ärsyttävää.

Tässä tämän päivän kuvasaastetta:

Meillä nukutaan aina vierekkäin <3 Lelujen mukana...

Nero iskee kaikki ;)

Mamin vauva janoaa rapsutuksia

"Leikitäänks välillä?"

Tässä näkyy Nertsin punkkarilook...

Hellyyttävä parivaljakko :)

Frejsa kaunottareni

Tänään heräsin ihanaan näkymään, kun Frejsa oli kiltisti purkanut pyykkikorin ja lajitellut sukat ja alushousut olohuoneeseen   On siinä mulla sisäkkö, laittas vielä pyykit koneeseen niin oisin tyytyväinen.

Muuten meillä arki on tavallista puurtamista. Huomenna rakas pikkusiskoni Aino täyttää 2- vuotta! <3 Mennään viikonloppuna juhlistamaan suurta päivää haukkujen kanssa.

Ja sunnuntaina Kauppiin tapaamaan Tampereen muita Viipurilaisia!

Meillä on kaikki sujunut edelleen niin mainiosti, Nero on jo täysin sulautunut meidän laumaan. Ei ole ollut pienintäkään ongelmaa Frejsan ja Neron välillä mistä olen erittäin tyytyväinen. Nero oli meidän pelastava enkeli, Frejsasta on tullut energinen,iloinen ja paljon rohkeampi Neron avulla.

Viime viikonloppuna käväistiin taas Nokialla, josta taskuun jäi muutama kuva:

Neron ja Frejsan kanssa oltiin pitkällä lenkillä ihanissa maisemissa

Kuvista ei vain välity uskomaton tunnelma... Nero on iloinen :)

Frejsa terhakka pimatsu ja Nero viilipytty

Nero rakas tarvitsee töppöset näillä keleillä

Nero peri Frejsan sadetakin, meni sille joka sitä eniten tarvitsee ;)

Leikattiin pojulle irokeesikin, joka tosin näyttää paljon hienommalta livenä, Nerolla pieni mökötys tässä kuvassa :D

Frejsan kanssa aion aloittaa kesällä ehdottomasti agilityn! Tyttö on sellainen viilettäjä ja pomppii joka kepin yli :) Ja jälkeä pitäis ruveta reenaan ku neiti löytää lumihangesta mitä ihmeellisimpiä asioita, nenä toimii välillä liiankin hyvin... Neronkin kanssa voisi agilityä harkita, en vain tiedä jaksaako poikaa innostaa tarpeeks kun ei ole motivaatiota kuunnella mua välillä ollenkaan

Me yritetään jatkaa samaan malliin, kaikki on mennyt niin mahtavan hienosti tähän asti, toivottavasti näin jatkuu!

Nero raukka ei tykkää kun alkoi märät kelit kun tassut on niin arat. Onneksi ens maanantaina saadaan tähän helpotusta.

Meillä hauvat on niin mahtava pari, ettei muuta voi sanoa! Viime yönäkin kun oltiin nukkumaan menossa, tuli Frejsa ensin mun jalkjojen väliin tekeen pedin ja sitten Nero meni Frejsan viereen mun varpaisiin ja ne nukku ihan kiinni toisissaan. Niistä on kyllä tullut tosi hyvät kaverit, päivä alotetaan järjettömällä leikkimisellä, jota on mukava katsella  Sitten ku alkaa väsyttää, mennään samalle pedille nukkuilemaan.

Kyllä helpotti, että koirulit tulee toimeen noin hyvin. Kun lueskelee muiden kertomuksia koirien sopeuttamisesta, alkaa mietityttään että mitäs ihmettä kun omat käyttäytyy kuin olis tuntenu koko ikänsä. No, meillä tais käydä hyvä tuuri

Kissat ja Nero tulee jo toimeen hyvin, meillä auttoi se, että kun Nero alkoi jahtaamaan kissoja, laitoin sen vessaan yksikseen 10 minuutiksi ja sen jälkeen herra alkoi tottelemaan.

Mitään temppuja ei olla opeteltu, paitsi istumaan opittiin jo ekoina päivinä. Nero ei ole kauhean innoissaan oppimaan mitään, toisin kuin Frejsa. No, jos edes peruskäskyt sais meneen läpi, niin helpottais

Mä oon aloittanut kuntosalilla käynnin... 12kuukautta nyt olis pakko käydä  Pakko saada kuntoa nouseen, kun on niin väsähtänyt fiilis jatkuvasti. Oon tehnyt töitä ja käyny koulussa ja koirat hoitanu, Pekan kissat jne... Eli hommaa on riittäny.

Ehkäpä tämä tästä, kirjottelen viimeistään maanantaina!