Älkää antako otsikon hämätä, meillä siis on Frejsan kanssa huomenna tärkeä päivä: Frejsa on ollut mulla tasan kuukauden! :)

Tosi nopeesti on aika mennyt, ihan uskomatonta... Frejsa on jo muuttunut niin paljon ja muutos varmasti jatkuu. Nyt huomaan kuinka mahdottoman kiintynyt oonkaan mun karvapalloon, Frejsa on aivan loistava!

 

Mutta nyt jännittävä kertomus viikonlopusta... Mentiin taasen Nokialle perjantaina. Olin jäämässä siis lapsenlikaksi la-su päiviksi (ja koirien vahdiksi) koska porukat oli lähössä Tallinnaan.

Noo, perjantaina sitten siinä vietettiin aikaa, kunnes äitini oli menossa viemään Joikua ulos ja takaovi oli avoinna (äiti seisoi ovella) Frejsa katseli ovelle, mutta kielsin ettei saa mennä. Eipä mennyt kun pari sekuntia, niin naikkonen viiletti pihalla juoksupökät jalassa ja mä menin (yllättäen) ihan paniikkiin. Oli ihan pilkkopimeetä eikä Frejsa kuullut huutojani vaan kieri ruohikossa ja todella nautti vapaudesta. Menin sisälle hakemaan lihapullia ja ulkona huusin täysiä Frejsaa, kunnes iloinen tytteli hyppäsi eteeni jostain pimeydestä. Voi että sitä helpotuksen määrää!

Juoksuhousut oli aivan pissassa :D Jouduin pesemään housut yhteensä kaksi kertaa vkl:n aikana, koska sunnuntai aamuna heräsin puoli 6 viemään koiria ja olin niin väsynyt, etten muistanut ottaa housuja pois :D

Viikonloppu meni oikein hyvin, Frejsa oli taas elementissään kun päästiin maalle. On ihana katsella kun tyttö on niin onnellinen.

Nyt ollaan taas kerran Pekalla koska arvatenkin mä olen taaaaas kipeä. Lääkäriin lähtö tossa kohta edessä.

Kuvia en saa nyt laitettua, täytyy katsoa jos tolla Pekan digikameralla sais muutenkin vähän laadukkaampia fotoja.

Tallinnan tuliaisiksi sain 2litran vodkapullon... Menee hetki sen tyhjäämisessä ;)